palautuskyky

Palautuskyky tarkoittaa kykyä palautua häiriöstä, kuormituksesta tai muutoksesta takaisin toimintakykyiseen tilaan. Termiä käytetään eri tieteenaloilla ja arkipuheessa kuvaamaan sekä yksilöiden psyykkistä ja fyysistä palautumista että järjestelmien ja ekosysteemien sopeutumista ja toipumista.

Psykologisessa kontekstissa palautuskyky liittyy resilienssiin: henkilön kykyyn käsitellä stressiä, vastoinkäymisiä ja traumaattisia kokemuksia. Fysiologisessa mielessä se tarkoittaa kehon palautumista rasituksesta, sairaudesta tai vammasta, ja siihen vaikuttavat muun muassa uni, ravitsemus ja harjoittelu. Urheilussa palautuskyky määrittää suorituskyvyn ylläpitämisen ja loukkaantumisten ehkäisyn kannalta olennaiset toipumisajat.

Ekologiassa palautuskyky kuvaa ekosysteemin kykyä palautua häiriöistä, kuten tulipaloista tai tulvista, säilyttäen toiminnalliset prosessit ja lajirakenne. Teknisissä ja organisaatioiden järjestelmissä palautuskyky (resilienssi, disaster recovery) tarkoittaa kykyä jatkaa toimintaa häiriötilanteissa ja palautua niiden jälkeen nopeasti.

Palautuskykyyn vaikuttavat biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristötekijät. Sen mittaaminen voi perustua subjektiivisiin arvioihin, psykologisiin mittareihin, fysiologisiin indikaattoreihin tai järjestelmätason suoritusmittareihin. Palautuskykyä voi tukea ennaltaehkäisevällä harjoittelulla, riittävällä levolla, sosiaalisella tuella, suunnittelulla ja järjestelmien redundanssilla.