päiväaika

Päiväaika tarkoittaa vuorokauden valollista aikaa, jolloin aurinko on horisontin yläpuolella. Sanaa käytetään sekä meteorologiassa että astronomiassa sekä arjessa kuvaamaan aikaa, jolloin on valoisaa. Päiväaika rajautuu yleensä auringon nousuun ja laskuun, ja sitä voidaan tarkastella suhteessa yöaikaan.

Etymologia ja käyttöyhteydet: Päiväaika on koostettu sanoista päivä ja aika. Poliittisessa ja käytännön kielenkäytössä se voi viitata myös päivän työaikoihin tai toiminnan aikarajaan, mutta perinteisessä merkityksessä kyse on valoisasta ajanjaksosta vuorokaudessa.

Sijainti ja vuodenaika: Päiväajan pituus riippuu sijainnista ja vuodenajasta. Lähellä päiväntasaajaa päivä on suhteellisen tasainen, kun taas korkeilla leveyspiireillä päivän pituus vaihtelee suuresti vuosittain. Pohjoisilla leveysasteilla voi esiintyä kaamosjaksoja talvella, jolloin aurinko ei nouse lainkaan, sekä yöttömän yön jaksoja kesällä, jolloin aurinko ei laske yön aikana. Näiden ilmiöiden voimakkuus vähenee eteläisemmissä alueissa.

Mittaa ja käyttö: Päiväaika määritellään usein auringon nousun ja laskun väliseksi ajaksi. Tarkat ajat riippuvat päivämäärästä, sijainnista ja käytetystä määritelmästä (esimerkiksi mukaan luettuna tai pois sulkien taivaskuvan hämäräaikataipumukset). Päiväaika vaikuttaa energiankulutukseen, liikenteeseen, työrytmeihin ja ihmisten arjen rytmeihin.

Lisätietoja: Yöaika, kaamos, sekä yötön yö ovat toisiaan täydentäviä ilmiöitä, jotka liittyvät päivänvalon vaihteluun arviot ja tulkinnat riippuvat usein kontekstista.