ostokäytös

Ostokäytös kuvaa yksilöiden tai ryhmien tavaroiden ja palveluiden ostamisen käytäntöjä sekä päätöksiä. Se tarkastelee, miksi, milloin, mitä ja missä ihmiset ostavat sekä miten he ostopäätöksiään muodostavat. Ostokäytöksen tutkimus yhdistää kuluttajapsykologian, markkinoinnin ja taloustieteen näkökulmia ja tarkastelee sekä yksilö- että ryhmäkontekstin vaikutuksia.

Tyypillisesti ostokäytöksen tutkimuksessa tarkastellaan ostopäätöksentekoprosessin vaiheita: tarpeen tunnistaminen, tiedonhaku, vaihtoehtojen vertailu, ostopäätös ja jälkipäätösten arviointi. Ostokäytöksen ilmenemisessä voidaan erottaa neljä pääkategoriaa: laajaa harkintaa vaativat ostopäätökset, rajoitettua harkintaa vaativat ostopäätökset, rutiininomaiset ostot sekä impulsiiviset ostokset.

Determinantit ja konteksti vaikuttavat ostokäyttäytymiseen monin tavoin. Henkilökohtaisia tekijöitä ovat esimerkiksi ikä, tulot, elämäntilanne ja henkilökohtaiset mieltymykset. Psykologiset tekijät kuten motivaatiot, havainnointi, oppiminen ja asenteet sekä sosiaaliset tekijät kuten perhe, referenssiryhmät, kulttuuri ja sosiaalinen luokka muovaavat päätöksiä. Tilannetekijät, kuten myymäläympäristö, aika ja tarjoukset, voivat muuttaa ostopäätöksen nopeutta ja laatua. Digitaalinen ympäristö korostuu nykyisin verkko-ostamisen, mobiilisovellusten ja personoitujen suositusten kautta.

Tutkimusmenetelmien kirjo kattaa kyselyt, havainnoinnin ja kokeelliset tutkimukset sekä suurten tietomassojen analyysin. Yritykset hyödyntävät ostopolkujen kartoitusta, A/B-testausta sekä personointia ja multikanava- tai omnichannel-ympäristöjä. Trendejä ovat dataohjautuva markkinointi, yksilöllinen suositusteknologia sekä kuluttajien yksityisyyteen ja kestävyyteen liittyvät kysymykset.