osoitekorttien

Osoitekorttien tarkoitus viittaa pienenkokoluokan korteille, joita käytettiin tallentamaan henkilön tai organisaation yhteystiedot. Ne ovat olleet yleisiä ennen digitaalisten osoite- ja yhteystietokantojen yleistymistä, ja niitä on käytetty postin, yritysten, yhdistysten sekä arkisto- ja kirjastotoiminnan yhteydessä osoitteiden ja yhteydenottojen hallintaan.

Osoitekorttien yleiset sisällöt ja rakenne ovat voineet vaihdella, mutta tavallisina kenttiä ovat olleet nimi, osoite, postinumero ja kunta, maa (tarvittaessa), puhelinnumero, sähköpostiosoite sekä mahdollisesti organisaatio tai jäsennumero. Kortteja on voitu järjestää alfabetisesti sukunimen tai paikkakunnan mukaan ja säilyttää laatikoissa tai arkistokaapissa, usein viittein ja mahdollisilla ristiinviitteillä toisiin kortteihin.

Käyttökonteksteja ovat olleet postin osoitteiden päivittäminen ja jakelu, asiakkaiden tai jäsenten yhteystietojen hallinta sekä erilaisten rekisterien ja luetteloiden ylläpito. Osoitekortteja on voitu käyttää myös kirjastoissa, yhdistystissä ja yritysten asiakas- tai jäsenrekistereissä.

Historia ja kehitys: ennen digitaalisten tietokantojen yleistymistä osoitekortit olivat keskeinen työväline osoitteiden ylläpidossa ja mailin ohjaamisessa sekä kontaktien hallinnassa. Nykyisin monet osoite- ja asiakastiedot tallennetaan digitaalisiin järjestelmiin, kuten CRM- tai palvelinohjausjärjestelmiin, ja fyysiset kortit ovat vähentyneet. Ne voivat kuitenkin yhä olla arvokkaita historiallisina lähteinä, esimerkiksi sosiaalihistorian ja muuttoliikkeiden tutkimuksessa.

Tietosuoja ja arkistointi: osoitekorttien sisältämä tieto on henkilökohtaista dataa, ja niiden käsittelyyn sovelletaan tietosuojalakeja sekä arkistointikäytäntöjä. Arkistoidut kortit voivat tarjota näkymiä menneisiin käytäntöihin ja käytettyihin tietoihin.