optionmarkkinoiden

Optionmarkkinoiden käsitteellä tarkoitetaan rahoitusmarkkinoita, joilla käydään kauppaa optioinstrumeneteilla. Optio antaa oikeuden, mutta ei velvoitetta, ostaa tai myydä ennalta määritelty kohde-etuus, kuten osake, indeksi, valuutta tai hyödyke, tietyllä hinnalla tietyn ajan tai eräpäivänä. Kahta päätyyppiä ovat call-optio, oikeus ostaa, ja put-optio, oikeus myydä.

Optioita voidaan käydä sekä pörssissä noteerattuina ja standardoituna kauppana että OTC-markkinoilla, joissa ehdot voivat olla räätälöityjä. Pörssissä kaupankäynti tarjoaa likviditeetin ja clearingin, kun taas OTC-markkinat mahdollistavat joustavammat sopimusehdot.

Osallistujia ovat sekä yksityissijoittajat että institutionaaliset toimijat, kuten eläke- ja sijoitusyhtiöt sekä hedge-rahastot. Optioita käytetään sekä riskien hallintaan (hedging) että spekulointiin tai volatiliteetin hyödyntämiseen. Markkinatakaajat (market makers) tarjoavat likviditeettiä jatkuvalla kaupankäynnillä.

Hinnittäminen perustuu optioiden premiumiin. Keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovat kohde-etuuden nykyinen hinta, strike-hinta, maturiteetti, volatiliteetti sekä riskittömän koron odotus ja osingot. Yleisimpiä malleja ovat Black-Scholes- ja binomimallit; implisiittinen volatiliteetti kuvaa markkinoiden odotuksia.

Sääntely ja markkinainfrastruktuuri ovat keskeisiä: EU:n MiFID II, ESMA sekä kansallinen valvonta, kuten Finanssivalvonta Suomessa. Clearing, riskienhallinta ja läpinäkyvyys ovat olennaisia ominaisuuksia optionmarkkinoilla. Niiden rooli finanssimarkkinoilla on riskien hallinnan ja hintojen löytämisen sekä erilaisten instrumenttien likviditeetin tukeminen.