opioidilääkitys

Opioidilääkitys tarkoittaa kipulääkitystä, jossa käytetään opioidipohjaisia analgeetteja. Näitä lääkkeitä käytetään tilanteissa, joissa kipu on voimakas tai muut kivunhoitokeinot eivät riitä. Tyypillisiä käyttökohteita ovat muun muassa syöpäkipu, leikkausten jälkeen koettu kipu sekä joissakin kroonista kipua aiheuttavissa sairauksissa. Sitä suunnitellaan ja seurataan yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan.

Lääkkeet ja muodot vaihtelevat. Siirto lyhytaikaisesta kiputilanteesta pitkäaikaiseen hoitoon voidaan toteuttaa useilla muodoilla: suun kautta annetut morfiini, oksikodoni ja tramadoli sekä kodeiini; pitkävaikutteiset ja lyhytvaikutteiset valmisteet; lisäksi on transdermaalinen fentanyylilaastari sekä injektiota, epiduraalia tai intratekaalista käyttöä. Annostus räätälöidään yksilöllisesti, ja tavanomainen käytäntö on aloittaa pienellä annoksella ja titroida asteittain kivunlievityksen ja haittavaikutusten mukaan.

Mekanismi ja riskit. Opioidit sitoutuvat keskushermoston opioidireseptoreihin, mikä tuottaa kivunlievityksen ohella haittavaikutuksia. Yleisimmät ovat ummetus, pahoinvointi, väsymys ja hengityksen hidastuminen. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa toleranssiin ja riippuvuuteen sekä harvoin opioidikylvyn aiheuttamaan herkkyyteen kiputuntemuksessa. Yliannostus on vakava riski, erityisesti alkoholin tai muiden keskushermostoa lamaavien vaikutusten kanssa.

Turvallisuus ja seuranta. Aloitus ja titraus tapahtuvat huolellisesti, jotta kivunlievitys saavutetaan mahdollisimman pienillä haittavaikutuksilla. Potilaita seurataan kivun vähenemisen lisäksi haittavaikutuksia, hengityksen hyvinvointia ja ajokykyä. Uhkatilanteissa käytetään Naloxone-ensiapuohjeita sekä varmistetaan oikea käytöstä, varastointia ja hävittämistä. Erityistilanteisiin kuuluvat raskauden aikaiset rajoitukset, ikäihmisten erityistarpeet ja potilaan monilääkitys, joissa yhteisvaikutukset on huomioitava.