opioideihin

Opioideihin viitataan yleisesti yhdisteisiin, jotka vaikuttavat opioidireseptoreihin ja joita käytetään kivunlievitykseen sekä anestesiassa. Ryhmään kuuluu sekä luonnollisia opiaatteja (morfiini ja kodeiini), semi-synteettisiä (oksikodoni, hydrokodoni, buprenorfiini) että kokonaan synteettisiä opioideja (fentanyyli, metadoni).

Toimintamekanismi perustuu sitoutumiseen opioidireseptoreihin, erityisesti mu-reseptoriin. Aktivointi tuottaa kipulääkettä ja mielihyvän tunteen sekä voi aiheuttaa hengityksen lamaantumista ja ummetusta. Reseptorit löytyvät sekä keskushermostosta että suolistosta, minkä vuoksi vaikutukset voivat olla sekä keskushermoston että suoliston motiliteetin kautta.

Käyttö ja roolit: opioideja käytetään akuuttien ja kroonisten kiputilojen hoidossa sekä osana anestesiaa. Joitakin opiaatteja käytetään yskänlievitykseen (kodeiini). Metadoni ja buprenorfiini ovat usein käytettyjä riippuvuuden hoidossa. Loperamidi on perifeerisesti vaikuttava opioidi, joka lievittää ripulia mutta ei yleensä aiheuta merkittäviä keskushermoston vaikutuksia.

Haittavaikutukset ja riskit: yleisimpiä ovat uneliaisuus, pahoinvointi, ummetus ja hengityksen hidastuminen. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa toleranssiin ja riippuvuuteen; vieroitusoireet voivat ilmetä lopetettaessa äkillisesti. Yliannostus on hengenvaarallinen ja hoitoon käytetään naloksonea.

Sääntely ja terveydenhuolto: opioideihin liittyy merkittävä väärinkäyttö- ja riippuvuusriski. Hoitokäytännöt korostavat oikeita annoksia, reseptien valvontaa ja tukitoimia sekä tarvittaessa päihdehoitoa ja opioidikorvaushoitoa. Yleisessä turvallisuudessa pyritään vähentämään haittoja sekä varmistamaan potilasturvallisuus.