oksidointitilansa

Oksidointitila, tunnetaan myös hapetuslukuna, on hypoteettinen varaus, jonka atomi saisi, jos kaikki sen sidokset olisivat täysin ionisia. Se on hyödyllinen työkalu kemiallisten reaktioiden, erityisesti hapetus-pelkistysreaktioiden, analysoinnissa. Oksidointitila edustaa atomin elektronitiheyden jakautumista yhdisteessä.

Yksinkertaisimmat oksidointitilan määrityssäännöt liittyvät alkuaineiden esiintymiseen puhtaassa muodossaan. Vapaana alkuaineena olevan atomin oksidointitila on aina nolla. Esimerkiksi puhtaan raudan (Fe) oksidointitila on 0. Yksiatomisissa ioneissa oksidointitila on sama kuin ionin varaus. Esimerkiksi natriumionin (Na+) oksidointitila on +1 ja kloridi-ionin (Cl-) oksidointitila on -1.

Monimutkaisempien yhdisteiden oksidointitilat määräytyvät yleensä sääntöjen perusteella, joissa tietyille alkuaineille on annettu tyypillisiä oksidointitiloja. Esimerkiksi happiatomin oksidointitila useimmissa yhdisteissä on -2, paitsi peroksideissa (-1) ja kun se on sidoksissa fluoriin (positiivinen). Vetyatomin oksidointitila on yleensä +1, paitsi metallihidrideissä, joissa se on -1. Kaikkien atomien oksidointitilojen summa yhdisteessä on aina nolla, ja moniatomisten ionien tapauksessa summa vastaa ionin kokonaisvarausta. Oksidointitilojen muutokset reaktiossa kertovat, onko atomi hapettunut (oksidointitila kasvaa) vai pelkistynyt (oksidointitila laskee).