oksidointitasojen

Oksidointitasot ovat kemiallisen yhdisteen atomeille määriteltyjä virallisia lukuarvoja, joiden avulla voidaan seurata elektronien siirtymistä redox-reaktioissa. Ne ovat laskennallinen bookkeeping-työkalu, joka auttaa ymmärtämään, miten monta elektronia kukin atomi menettää tai vastaanottaa reaktiossa.

Oksidointitasot määräytyvät seuraavien sääntöjen mukaan: vapaa atomi saa oksidointiasteen 0; yksittäisen ionin oksidointitaso vastaa sen varauksia; yhdisteen kokonaisvaraus on kaikkien atomien oksidointitasojen summa. Yleensä vety on +1 ja happi -2; poikkeuksia ovat peroksideissa hapen arvo -1 sekä joissain yhdisteissä kuten OF2, joissa hapen oksidointitaso voi olla positiivinen. Muita poikkeuksia syntyy, kun elektronegatiiviset lajit määräävät elektronien jakautumisen.

Esimerkkejä: H2O – H +1, O -2; NaCl – Na +1, Cl -1; Fe2O3 – Fe +3; MnO4− – Mn +7; SO4^2− – S +6, O -2.

Siirtymämetallit voivat saavuttaa useita oksidointitasoja (esim. Fe(II), Fe(III); MnO4−, MnO2). Tämä moninaisuus vaikuttaa yhdisteiden värin, reaktiivisuuden ja pelkistyksen/oksidauksen mahdollisuuksiin. Oksidointitasot ovat keskeinen työkalu redox-tasapainon laatimisessa sekä aineiden analysoinnissa ja kemiallisen reaktiivisuuden ennustamisessa. Ne voivat poiketa toisinaan muodollisesta varauksesta, mutta tarjoavat arvokkaan järjestelmän elektronien liikkeen kuvaamiseen kemiallisissa prosesseissa.

---