oksidointiasteiden

Oksidointiasteet ovat kemiallinen käsite, jolla kuvataan atomin oletettu elektronien lahjoittamisen tai vastaanottamisen määrää yhdisteessä. Oksidointiaste on kuvitteellinen varaus, jonka atomi saa tai menettää elektronien jakamisen perusteella kemiallisessa reaktiossa. Laskennan perusperiaatteet ovat: alkuaineen oksidointiasteet ovat 0; yksittäisen ionin oksidointiaste on sen varaus; yhdisteen kaikkien atomien oksidointasteiden summa on yhdisteen sähkövarauksen arvo; polyatominen ioni saa summan vastaamaan ionin varauksia.

Yleensä sovellettavat säännöt auttavat määräämään oksidointiasteet. Vesi H2O:ssa H on +1 ja O on -2, sillä kokonaisvaraus on 0. Happi on yleensä -2, mutta peroksideissa O on -1 per happiatomi ja superoksidina -1/2 tietyissä yhdisteissä. Fluori on aina -1. Syvemmille pysyville yhdisteille voit löytää muiden alkuaineiden tyypillisiä arvoja kuten hiili C yleensä -4:stä +4:ään, rikkihappen suljetussa muodossa S +6, typen N välillä -3 ja +5 sekä rautaa Fe II:n ja Fe III:n muodossa. Hapetusluvut voivat siis vaihdella yhdisteen mukaan, mutta summa noudattaa sääntöjä.

Käytännössä oksidointiasteita käytetään redoksireaktioiden tasapainottamiseen, elektronien siirron seuraamiseen sekä kemiallisen reaktiomekanismin hahmottamiseen. Ne ovat kätevä työkalu analysoitaessa yhdisteiden hapetusta sekä pelkistystä ja auttavat ymmärtämään sekä epäorgaanisen että orgaanisen chemian ilmiöitä. Oksidointiasteet ja oksidointiasteiden laskenta ovat erottamaton osa kemian perusmenetelmiä.