oksidimateriaalien

Oksidimateriaalit ovat kemiallisia aineita, jotka hapettavat muita aineita tai vapauttavat itse happea reaktioissa. Ne ovat yleensä voimakkaita hapenkäyttäjiä ja voivat reagoida herkästi muiden aineiden kanssa, joskus aiheuttaen räjähtäviä, lämpöä tai vaarallisia kaasupäästöjä. Oksidimateriaalit jaetaan epäorgaanisiin ja orgaanisiin oksidantteihin sekä kiinteisiin, nestemäisiin ja kaasumaisiin muotoihin. Epäorgaanisia oksidantteja ovat muun muassa nitraatit, kloraatit, permanganaatit ja peroksidit. Orgaaniset oksidantit voivat olla esimerkiksi organo-peroksidit ja nitro- tai amiinituotteet; näillä on yleensä korkea reaktiivisuus ja ne voivat syttyä tai räjähtää voimakkaissa olosuhteissa.

Käyttökohteita ovat teollisuudessa hapetustehtävät, palo- ja myrkyllisten aineiden käsittely, vedenkäsittely sekä desinfektio ja hapettamisreaktiot erilaisten sivutuotteiden muodostumisen hallitsemiseksi. Oksidimateriaalit voivat toimia sekä reaktioiden katalysaattoreina että hapettimina itseään hajottavien yhdisteiden muodostamiseksi. Niiden käyttö vaatii usein tarkkaa kontrollia reaktiolämpötiloista, pH:sta ja seurannasta, sillä epätarkat olosuhteet voivat lisätä vaaroja.

Turvallisuus ja varastointi ovat olennaisia. Oksidimateriaalien kanssa on noudatettava erityisiä suojelu- ja varotoimia: säilytys erillään palavista aineista ja helposti reagoivista yhdisteistä, kuivassa, viileässä ja hyvin ilmastoidussa tilassa alkuperäisissä pakkauksissaan, suojavarusteiden kuten suojalasien ja käsineiden käytön sekä riittävän ilmansulun ja häiriötöntä lähestymistä koskevat ohjeet. Ympäristölle ne voivat olla haitallisia, jos ne päätyvät vesistöihin tai maaperään suurina määrinä, ja ne on hävitettävä asianmukaisesti viranomaisten ohjeiden mukaan.