oksidaatioluvuista

Oksidaatioluvut ovat tapa kuvata atomien sähkövarausta yhdisteessä tai molekyylissä. Ne auttavat ymmärtämään, miten atomit ovat vuorovaikutuksessa ja miten ne luovuttavat tai vastaanottavat elektroneja. Oksidaatioluvut ovat hyödyllisiä redox-reaktioiden eli hapetus-pelkistysreaktioiden analysoinnissa.

Yleisesti ottaen vapaiden alkuaineiden oksidaatioluku on nolla. Yksiatomisten ionien oksidaatioluku on sama kuin sen varaus. Moniatomisten ionien ja yhdisteiden oksidaatiolukujen määrittämiseen on olemassa sääntöjä. Esimerkiksi alkuaineiden ryhmässä 1 (alkalimetallit) oksidaatioluku on lähes aina +1, ja ryhmässä 2 ( Maa-alkalimetallit) se on +2. Happiatomin oksidaatioluku on yleensä -2, paitsi peroksideissa, joissa se on -1, ja yhdistyessään fluorin kanssa, jolloin se voi olla positiivinen. Vedyn oksidaatioluku on yleensä +1, kun se on sitoutunut epämetalliin, ja -1, kun se on sitoutunut metalliin (hydridit).

Yhdisteessä atomien oksidaatiolukujen summa on nolla. Moniatomisessa ionissa oksidaatiolukujen summa on yhtä suuri kuin ionin kokonaisvaraus. Oksidaatiolukujen avulla voidaan seurata elektronien siirtymistä reaktioissa, mikä auttaa tunnistamaan hapettuvan (elektroneja luovuttavan) ja pelkistyvän (elektroneja vastaanottavan) aineen. Hapettuminen tarkoittaa oksidaatioluvun kasvua ja pelkistyminen oksidaatioluvun pienenemistä.