oikeinkirjoituksesta

Oikeinkirjoituksesta tarkoittaa suomen kielen kirjoitusnormien kokonaisuutta, jonka mukaan sanat kirjoitetaan, miten isot ja pienet kirjaimet sekä välimerkit käytetään, ja miten luvut sekä erisnimet kirjoitetaan. Oikeinkirjoitus luo tekstille selkeyttä ja yhtenäisyyttä sekä helpottaa luettavuutta.

Se kattaa useita osa-alueita, kuten sananmuodostuksen ja yhdyssanojen kirjoitusasut, diakriittisten merkkien käytön (esimerkiksi ä ja ö), taivutuksen kirjoitusasuun liittyvät käytännöt, sekä lyhenteet, numerointi ja nimeäminen. Se säätelee myös erisnimenkäyttöä, otsikoiden kirjoitustapaa ja erisanojen lainasanalähtöisiä muotoja sekä sananvaihtoja tekstin kontekstin mukaan. Lisäksi oikeinkirjoituskattaa yleiset ohjeet siitä, miten teksteissä käsitellään epävirallisia tai käsitteellisesti vaihtelevia ilmauksia.

Normatiivinen ohjeistus Suomessa perustuu kielitoimiston periaatteisiin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) ylläpitää ja päivittää kirjoitusohjeita, ja niiden kautta muodostuu suomen kielen virallinen kirjoituskäytäntö. Yleisesti käytettyjä lähteitä ovat Kielitoimiston oikeinkirjoitusohjeet sekä Kielitoimiston sanakirja, jotka toimivat suosituksina sekä opettajille että kustantajille ja viranomaisille.

Käyttö ja merkitys: oikeinkirjoitusohjeet ohjaavat koulutyössä, julkaisuissa ja virallisissa teksteissä. Arkipäivän kirjoituksessa saatetaan noudattaa vapaampia käytäntöjä, mutta ammattimaisessa tai virallisessa kontekstissa noudatetaan standardoitua muotoa. Digitaalinen aikakausi on lisännyt oikeinkirjoituksen työkaluja ja tarkistusohjelmia sekä laajentanut mahdollisuuksia konsistenttiin kirjoitukseen verkossa.