näytteenvalmistusmenetelmät

Näytteenvalmistusmenetelmät ovat joukko prosesseja, joita käytetään ennen varsinaista analyysia valmisteltaessa materiaalinäytteitä. Menetelmien tavoitteena on muuttaa näyte analyysilaitteelle sopivaan muotoon, parantaa analyysin herkkyyttä ja tarkkuutta sekä poistaa häiritseviä aineita. Oikean valmistusmenetelmän valinta riippuu analysoitavasta aineesta, näytetyypistä ja käytettävästä analyysitekniikasta.

Yleisiä näytteenvalmistusmenetelmiä ovat muun muassa uutto, liuotus, tislaus, sentrifugointi, suodatus, kuivaus, jauhaminen ja sekoitus. Uutolla tarkoitetaan halutun aineen erottamista seoksesta sopivan liuottimen avulla. Liuotus puolestaan tarkoittaa kiinteän aineen liuottamista nesteeseen. Tislaus on menetelmä, jolla erotetaan nesteitä toisistaan niiden kiehumispiste-erojen perusteella. Sentrifugointia käytetään erottamaan kiinteitä hiukkasia nesteestä tai erottamaan nesteitä, jotka eivät sekoitu keskenään, hyödyntäen keskipakoisvoimaa. Suodatus erottaa kiinteät hiukkaset nesteestä tai kaasusta suodatinmateriaalin avulla. Kuivaus poistaa kosteutta näytteestä, ja jauhamisella pienennään kiinteän näytteen partikkelikokoa. Sekoitusta käytetään yhdistämään näyte ja mahdolliset reagenssit homogeenisesti.

Eri analyysimenetelmät, kuten kromatografia, spektroskopia ja massaspektrometria, vaativat usein erilaisia näytteenvalmistuksia. Esimerkiksi kromatografiassa näyte liuotetaan usein sopivaan liikkuvaan faasiin ennen injektointia kolonnille. Spektroskopiassa näyte voidaan joko levittää ohueksi kerrokseksi tai liuotetaan, jotta se voidaan analysoida halutulla aallonpituusalueella. Massaspektrometriassa näyte ionisoidaan ennen massajakauman määrittämistä. Tehokas ja asianmukainen näytteenvalmistus on kriittinen vaihe luotettavien ja tarkkojen analyysitulosten saavuttamisessa.