närviimpulsse

Närviimpulsse ovat hermosolujen sähköisiä signaaleja, joilla viestitään tietoa koko hermostossa. Ne syntyvät ja etenevät toimintapotentiaalina, joka kulkee aksonin kalvon läpi. Lepopotentiaali on noin -70 millivolt (mV); kun stimulaatio yltää kynnysarvoon, jänniteherkät Na+-kanavat avautuvat ja solukalvo depolarisoituu Na+-ionien virran seurauksena. Na+-kanavat inaktivoituvat pian, ja K+-kanavat avautuvat, jolloin kalvo repolarisoituu ja palautuu lepotasoon; tämän jälkeen kalvo voi hetkittäin olla hieman hyperpolarisoitunut ennen täyden palautumisen. Toimintapotentiaali on kaikkiaallin tyyppinen ilmiö: sen amplitudi on vakio, mutta impulsseista seuraan taajuutta riippuen stimuluskohtaisesta voimasta.

Impulssi etenee aksonia pitkin ja nopeus riippuu sekä aksonin halkaisijasta että myelinoinnista. Myeliinillä varustetuissa axoneissa signaali etenee saltatorisesti: paksumpien myelinisoitujen kaavojen välillä sijaitsevat Ranvierin nystyrät, joissa jänniteherkät Na+- ja K+-kanavat ovat auki, ja impulssi “hyppää” näiden välillä, mikä nopeuttaa johtumista huomattavasti.

Synaptinen siirto tapahtuu, kun toimintapotentiaali saavuttaa presynaptisen terminaalin. Ca2+-kanavien avautuminen mahdollistaa vesikkelien vapautumisen synapsin onteloon. Vapautuneet välittäjäaineet kulkeutuvat synaptisen rakoskalvon yli ja sitoutuvat postsynaptisiin reseptoreihin, tuottaen eksitoivan tai inhiboivan vaikutuksen seuraavaan soluun. Signaalin voimakkuus voi näkyä impulssitiheyden muutoksena, eikä yksittäisen toimintapotentiaalin amplitudi muutu. Nämä prosessit muodostavat perustan ajatuksille, liikkeen kontrollille sekä monimutkaiselle oppimiselle ja muistille. Haitat, kuten demyelinaatio tai neuropatiat, voivat heikentää johtumista ja viestintää hermostossa.

---