nonverbaalinen

Nonverbaalinen viestintä viittaa sanallisen viestinnän ulkopuolisiin keinoihin ilmaista ajatuksia ja tunteita. Siihen kuuluvat eleet, ilmeet, kehon asennot ja liikkeet, kosketus sekä tilan ja ajan käyttö. Näin sanallinen ja nonverbaalinen viestintä täydentävät toisiaan ja voivat vahvistaa, kumota tai muuttaa sanottua merkitystä.

Keskeiset osa-alueet ovat: eleet ja ilmeet (kasvojen ilmeet, silmäkontaktin kesto), kehon kieli ja liikkeet (asento, suunta, käden eleet), kosketus (kontaktin laatu ja paine), sekä tila ja aikatekijät (etäisyys, tilankäyttö, viive ja rytmi keskustelussa). Lisäksi paralinguistiikkaan kuuluu äänen sävy, puheen nopeus, rytmi ja tauot, jotka siirtävät viestin tunnekiloa.

Nonverbaalinen viestintä toimii sekä ilmaisun että vuorovaikutuksen säätelyn välineenä. Se voi vahvistaa sanottua tai antaa lisäinformaatiota, sekä joskus ilmaista ristiriitaa sanallisen viestin kanssa. Viestinnän tulkinta riippuu kontekstista, suhteista ja tilanteesta, mikä tekee tulkinnasta usein harkittavaa ja kulttuurisidonnaista.

Kulttuurilliset erot sekä yksilölliset vaihtelut vaikuttavat siihen, miten eleet ja tilankäyttö tulkitaan. Esimerkiksi samaele voi merkitä eri asioita eri kulttuureissa, ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat ilmeiden ilmaisun voimakkuuteen. Nonverbaalisen viestinnän tutkimus kattaa psykologian, linguistiikan ja antropologian alueet, ja sen käytännön sovelluksia ovat vuorovaikutustaidot, terveydenhuolto, koulutus, diplomatia sekä liiketoiminnan viestintä. Yksi tunnetuimmista tutkimusmenetelmistä on FACS, joka luokittelee kasvojen lihasten liikkeet tarkasti havaintoa varten.