nesteravitsemuksen

Nesteravitsemus on ravitsemusterapia, jossa ravintoaineet annetaan suonensisäisesti ilman ruuansulatuskanavan kautta tapahtuvaa ruokintaa. Menetelmä on tarkoitettu tilanteisiin, joissa suun kautta tai enteraalinen ruokinta ei ole mahdollinen tai riittävä, tai kun potilaan imeytyminen ei ole luotettavaa.

Toteutuksessa käytetään yleensä keskitettyä verenkiertoporaa ja suonensisäistä linjaa, kuten keskusvenikatetria. Kokonaisparenteraalista ravitsemusta (TPN) käytetään, kun potilaalle on tarpeen antaa kaikki energiat ja ravintoaineet, kun taas osittainen parenteraalinen ravitsemus (PPN) mahdollistaa osan energiamäärästä ja ravintoaineista annettavaksi muulla tavoin, esimerkiksi enter- tai suun kautta. Ravinnon koostumus sisältää energianlähteitä (yleensä glukoosia tai muita hiilihydraatteja sekä lipidejä) sekä proteiineja, elektrolyyttejä, vitamiineja ja hivenaineita, sekä nestetasapainon säätelyä koskevia komponentteja. Henkilökohtaista tilannetta määrittelee muun muassa potilaan energiantarve, munuaisten ja maksan toiminta sekä elektrolyyttitasapaino.

Käyttö aiheuttaa myös riskejä, kuten infektiot tai tromboosit, metabolisia komplikaatioita (esim. hyper- tai hypoglykemia, elektrolyyttihäiriöt), rasva-aineiden planes, sekä refeeding-syndrooman uhkan erityisesti aliravitsemuksen korjaamisen alkuvaiheessa. Potilasta seurataan jatkuvasti veriarvojen, glukoosin, lipidemian ja nestevajauksen osalta, ja ruokintaa räätälöidään potilaan tilan muuttuessa.

Nesteravitsemus on usein tilapäinen ratkaisu, kunnes potilas voi siirtyä enteraaliseen tai suun kautta tapahtuvaan ravitsemukseen. Sen tarkoituksena on turvata riittävä ravinto, estää kudosten katabolia ja tukea toipumista, kun normaalin ruokavalion palautuminen on estetty.