narratiivisuudesta

Narratiivisuudesta tarkoitetaan sitä, miten paljon teksti tai muu media omaksuu tarinallisia piirteitä. Se kuvaa, miten tarina rakentuu tapahtumien, henkilöhahmojen sekä syy-seuraussuhteiden ympärille ja miten kertomus esitetään: kuka kertoo, millä aikajärjestyksellä ja millä näkökulmalta.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat tarinan juoni (story) ja sen kerronta (plot), kertojan asema sekä aikajärjestys ja aikarakenne, kuten kronologia ja takautumat. Narratiivisuuteen vaikuttavat myös käänteet, jännite sekä lukijan tai katselijan tulkinnan ohjaaminen. Fokusointi ja kerronnan valinnat voivat syventää tai vähentää narratiivista kokemusta.

Tutkimuksessa narratiivisuutta tarkastellaan usein narratologian kehyksessä. Genetten termein voidaan kiinnittää huomiota kertojan asemaan, kerronnan ulottuvuuteen ja ajan käytön tapoihin, jotta nähdään, miten tarina rakentuu ja miten mielikuvaan vaikuttavat valitut kerrontakeinot. Näistä voidaan analysoida esimerkiksi sitä, miten tarina rakentaa identiteetteja tai muistia.

Narraatiivisuuden arviointi riippuu kontekstista: kirjallisuudessa, elokuvassa, televisiossa ja digitaalisessa mediassa narratiivisuus muotoutuu erilaiseksi. Se voi lisätä merkitystä ja ymmärrystä sekä ohjata tulkintaa ja muistia, tai vaihtoehtoisesti hajottaa lineaarisen kertomuksen korostaen ympäristöä, dialogia sekä moniperäistä kerrontaa.