mutkistuminen

Mutkistuminen on suomenkielinen käsite, jolla tarkoitetaan taipumisen, kiertyneisyyden tai monimutkaistumisen prosessia. Sana muodostuu verbistä mutkistaa “taipua, kiertyä” sekä -minen-loppuisesta nominaalimuodosta. Käytöltään se on yleistermi, jota sovelletaan sekä luonnontieteissä että yhteiskunta- ja biotieteissä kuvaamaan ilmiöitä, joissa jokin rakenne, reitti tai järjestelmä saa uusia mutkia.

Geologiassa ja geomorfologiassa mutkistuminen viittaa usein kivilajien tai maaston mutkistumiseen sekä virtaavien vesistöjen mutkituneisuuden lisääntymiseen. Tällaiset ilmiöt syntyvät muun muassa puristuksesta, kerrostuneisuudesta, eroosion ja sedimentaation vaihteluista sekä ympäristöolosuhteiden muutoksista. Biologiassa ja lääketieteessä mutkistuminen kuvaa verisuonten, sappiteitten ja muiden kanavien kiertymistä tai poikkeavaa kulkua. Kielitieteessä ja kirjallisuudessa se voi tarkoittaa lauserakenteiden sisäkkäisyyttä tai monimutkaisuutta, jolloin ilmaisu saa lisäkerroksia tai vaikeutuu.

Mekanismina mutkistuminen syntyy usein vuorovaikutuksesta ulkoisten voimien ja sisäisten prosessien välillä: jännitys, virtaus, kasvun tai tilavuuden muutokset sekä ympäristötekijät voivat edistää mutkistumista. Se havaitaan ja tulkitaan kartoitusten, kuvantamisen ja mallinnuksen avulla: esimerkiksi jokien sinuosity-indeksin arviointi, rakenteellisten mutkien kartoitus tai biologisten kanavien mutkittuvuuden tilastollinen kuvaus.

Alle viitataan yleisesti mutkistumiseen liittyviin käsitteisiin, kuten mutkistus, kiertyminen ja sinusoidi, joiden avulla ilmiön eri ilmentymiä voidaan kuvata ja vertailla.