museopedagogiassa
Museopedagogiikka tarkoittaa museoiden kasvatuksellista toimintaa, jossa oppiminen tapahtuu esineiden, näyttelyjen ja kulttuuriperinnön kautta. Tavoitteena on tuoda yleisö lähemmäs kokoelmiä, kehittää ajattelun kykyä sekä tukea elinikäistä oppimista.
Keskeisiä periaatteita ovat esinepohjainen oppiminen, tulkinnan kautta oppiminen sekä tutkiva ja osallistava lähestymistapa. Opetusta ja yleisötyötä
Museopedagogiikka on kehittynyt museologian ja kasvatustieteen rajapinnoilla. Sen käytännöt ovat vakiintuneet 20. vuosisadan lopulla ja 21.
Toimijat ja menetelmät: museoiden opetus- ja ohjelmapäälliköiden, opastajien ja työpajarutiinien työskentely muodostavat museopedagogiikan ytimen. Menetelmiä ovat
Kohderyhmät: lapset ja kouluryhmät, perheet, nuoret sekä aikuiset, sekä erityisryhmät kuten monikulttuuriset yhteisöt ja liikuntarajoitteiset kävijät.
Vaikuttavuus ja arviointi: ohjelmia arvioidaan sekä kävijäkokemuksen että tiedon omaksumisen perusteella; laadullinen ja määrällinen palaute auttavat
Haasteet ja kehityssuunnat: saavutettavuuden, kielitaidon ja monikulttuurisuuden huomioiminen sekä digitaalisten työkalujen integrointi sekä yhteiskehittäminen yleisön kanssa.