monikulttuurisuuden

Monikulttuurisuus on sekä tilaa että politiikan lähestymistapaa, jossa eri kulttuuritaustaiset ihmiset elävät rinnakkain ja voivat säilyttää omat kielensä, tavat ja uskomuksensa samalla osallistuen yhteiskunnan toimintaan. Sen tavoitteena on taata yhdenvertaiset oikeudet, ehkäistä syrjintää ja tunnustaa kulttuurinen moninaisuus yhteiskunnan arvoiksi.

Historian kontekstissa monikulttuurisuus on saanut jalansijaa viime vuosikymmeninä vastauksena globalisaatioon ja maahanmuuton lisääntymiseen. Monissa maissa, kuten Kanadassa, Australiassa ja monissa Euroopan valtioissa, on otettu käyttöön politiikkoja, jotka korostavat sekä yksilön oikeuksia että kulttuuristen ryhmien identiteetin tunnustamista. Tämä eroaa usein perinteisestä assimilaatiopolitiikasta, jossa vallitseva kulttuuri nähdään ainoana mallina.

Keskeisiä keinoja ovat äidinkielen ja kielenoppimisen oikeudet, koulutuksen kulttuurisesti monimuotoiseen kasvatukseen tähtäävä politiikka, anti-syrjintä- ja tasa-arvolainsäädäntö sekä vähemmistöjen kulttuurisen toiminnan tukeminen mediassa ja julkisessa tilassa. Monikulttuurisuus voidaan nähdä sekä julkisena politiikkana että yhteiskunnallisena tilana, jossa eri ryhmät voivat osallistua täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti.

Kritiikit korostavat mahdollisia eriytymisen ja identiteettipainotteisen politiikan riskejä, kun taas kannattajat näkevät monikulttuurisuuden edistävän oikeudenmukaisuutta, innovaatioita ja taloudellista hyvinvointia sekä vahvistavan kansallista yhteenkuuluvuutta. Arviointi perustuu muun muassa työllisyyteen, koulutukselliseen tasoon, poliittiseen osallistumiseen ja yleiseen asenneilmapiiriin.