murtumisindeksi

Murtumisindeksi, suomenkielinen termi murtumisriskiä kuvaavalle mittarille, on lääketieteellinen työkalu, jonka tarkoituksena on arvioida yksilön todennäköisyyttä saada murtuma tietyllä aikavälillä. Indeksiä käytetään erityisesti osteoporoosipotilaiden hoidon suunnittelussa ja yleisessä murtumien ehkäisyssä.

Indeksin laskenta perustuu epidemiologisiin tutkimuksiin ja tilastollisiin malleihin. Yleisiä inputteja ovat ikä, sukupuoli, painoindeksi, aiemmat murtumat, perheen historiallinen murtuma, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, tietyt sairaudet sekä mahdollinen osteoporoosilääkitys. BMD-arvot voivat parantaa tarkkuutta, mutta monet murtumisindeksit antavat tuloksen myös ilman BMD-tietoja. Tuloksena annetaan todennäköisyys murtumasta tietyn aikavälin kuluessa, usein 10 vuoden aikana.

Käyttö käytännössä: kliinisessä työssä murtumisindeksi auttaa hoitopäätösten tukena, kuten määritettäessä kriteerit osteoporoosilääkityksen aloittamiselle, sekä potilaan ohjauksessa ja riskikommunikaatiossa. Väestötasoisesti indeksit ovat hyödyllisiä väestön terveydentilan seurantaan ja hoitostrategioiden priorisointiin.

Rajoitukset: tulokset riippuvat käytetyn mallin kalibroinnista ja kohderyhmästä; virheellinen kalibrointi voi johtaa yli- tai alihoitoon. Kaikki riskitekijät eivät kata kaikkia murtumien syitä, eikä murtumisindeksi vastaa yksilön tulevaa tapahtumaa 100-prosenttisesti. Osa malleista edellyttää saatavilla BMD-tietoja, toiset eivät.

Näihin liittyviä työkaluja ovat FRAX-arviointityökalu sekä QFracture, jotka ovat kansainvälisesti käytettyjä vastaavia riskien arviointimenetelmiä.