muotokieleen

Muotokieleen on suomalaisessa kielitieteessä esiintävä käsite, jolla viitataan kielen muodollisten, rakenteellisten piirteiden tutkimiseen. Siinä painopiste on sananmuodostuksessa, morfologiassa, syntaksissa ja äänne- sekä fonologian piirteissä, ei niinkään kielen merkityksessä tai kielen käytössä.

Termi ei kuvaa yhtä yksittäistä menetelmää, vaan vertaileva tai kuvaileva lähestymistapa, jossa kieliä analysoidaan ennen kaikkea niiden muodollisten säännösten ja rakenteiden mukaan. Tämä sisältää morfologiset järjestelmät, affiksaatio, sanaluokkien taivutusparadigmat, sananvaihdot sekä sanajärjestyksen tuottamat lauseen rakenteet.

Muotokielen painotus esiintyy usein kielten morfologista typologiaa selittävissä teksteissä ja opetuksessa, ja se voi tarjota vastapainon semantialähtöiselle eli merkityksen painottuneelle lähestymistavalle.

Esimerkkeinä voivat toimia suomalaiset, turkkilaiset tai unkarilaiset kielet, joilla runsaalla morfologialla on tärkeä asemansa. Näissä kielissä muodoilla on suuri rooli sekä sanan että lauseen rakenteen muodostamisessa.

Vaikka muotokieltä ei ole vakiintunut kansainväliseksi kielitieteen kategoriaan kuten "morfologinen kieli", termi esiintyy erityisesti suomalaisessa opetuksessa ja keskustelussa kuvaamassa formakeskeistä analyysitapaa.