muodostustapa

Muodostustapa on kielitieteessä käytetty termi, jolla viitataan siihen, millä tavoin sana on muodostettu. Se kuvaa sanan rakennetta sekä sen alkuperää ja mahdollisia johdannaisia tai taivutusmuotoja. Muodostustapoja tarkastelemalla voidaan ymmärtää, miten sanasto kehittyy ja miten sanoja voidaan muodostaa uudelleen.

Yleisimmät muodostustavat jaetaan kolmeen pääkategoriaan: derivaatio, koostaminen, lainaaminen sekä lyhentäminen. Derivaatiossa sanaan lisätään derivatiivisia affixeja, kuten -minen tai -inen, jolloin sana saa uuden syntaktisen luokan. Koostaminen tarkoittaa kahden tai useamman sanan yhdistämistä yhdyssanaksi, esimerkiksi tuulilasi tai kaupunginosa. Lainaaminen tarkoittaa vieraan kielen sanan omaksumista suomen kieleen ja sopeuttamista taivutukseen; esimerkiksi data tai kamera ovat lainasanoja. Lyhentäminen puolestaan muodostaa sanasta lyhyemmän muodon tai yleisessä käytössä olevan lyhenteen.

Sana- ja tekstintutkimuksessa muodostaustapa antaa tietoa siitä, miten sana liittyy muihin sanaluokkiin ja millaisia taivutus- ja derivaatio-opillisia mahdollisuuksia sille on olemassa. Joissain tapauksissa muodostustapa on osittain epäselvä tai monitulkintainen, ja sanaa voidaan tulkita useammalla tavalla riippuen kontekstista.

Muodostustapojen tunteminen on keskeinen osa sanaston oppimista sekä kieliopin ja sanakirjojen käytäntöjä. Sitä käsitellään sekä peruskielessä että erikoisaloilla kuten etymologiassa ja sananmuodostuksen opetuksessa.