muistiongelmia

Muistiongelmia tarkoittaa tilojen kirjo, joissa muistin tai oppimisen kyky heikkenee olennaisesti suhteessa henkilön päivittäisiin toimintoihin. Oireet voivat ilmetä ajoittaisena unohteluna, toistuavina kysymyksinä tai vaikeutena muistaa uusia asioita sekä tunnistaa ihmisiä. Muistiongelmat voivat olla tilapäisiä tai pitemmälle kehittyviä, ja niiden taustalla voi olla sekä elintapojen että sairauksien tekijöitä.

Tyypillisesti muistiongelmat jaetaan normaaliin ikääntymiseen liittyviin unohteluihin sekä patologisiin muistiongelmiin, kuten muistihäiriöihin, jotka liittyvät dementiaan tai muuhun kognitiiviseen sairauteen. On myös syytä erottaa hetkellinen heikentyminen esimerkiksi stressin, univajeen tai masennuksen takia. Yleisimmät muistiongelmien syyt ovat monalaiset: ikääntyminen, neurodegeneratiiviset sairaudet (Alzheimerin tauti, vaskulaarinen dementia, Lewyn kappaleiden sairaus, etuotsalohkoihin liittyvät sairaudet), sekä toisaalta reversiibelit tekijät kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, B12-vitamiinin puute, infektiot, lääkkeet, alkoholin liikakäyttö ja uniapnea.

Diagnoosi perustuu anamneesiin, fyysiseen tutkimukseen ja kognitiivisiin testihintauksiin (esim. MMSE, MoCA). Verikokeet ja mahdolliset kuvantamistutkimukset (MRI, CT) auttavat selvittämään taustalla olevia sairauksia ja poissulkemaan muuta. Hoito ja hallinta räätälöidään syyn mukaan. Dementian hoito voi sisältää oireenmukaista lääkitystä, kuten kolinesteraasin estäjiä tai memantiinia, sekä kognitiivista kuntoutusta, muistutuksia ja ympäristön sopeuttamista. Reversiibeleissa muistiongelmissa tärkeintä on taustasyyn hoito tai korjaaminen.

Ehkäisy ja elämäntavat voivat vähentää riskejä: säännöllinen liikunta, sosiaalinen osallistuminen, henkinen stimulointi, riittävä uni, terveellinen ruokavalio ja riskitekijöiden kuten tupakointi ja liiallinen alkoholin käyttö huomioiminen. Kun muistiongelmat häiritsevät päivittäisiä toimintoja, tulisi hakeutua terveydenhuollon arvioon.