motivaatiohaastattelut

Motivaatiohaastattelut, eli Motivational Interviewing (MI), ovat asiakkaalähtöinen, yhteistyöhön perustuva neuvontamenetelmä, jonka tavoitteena on herättää ja vahvistaa asiakkaan sisäistä motivaatiota muutokseen. Menetelmä perustuu asiakkaan omiin arvoihin, tarpeisiin ja tavoitteisiin, ja se keskittyy ambivalenssin tutkimiseen sekä muutossuuntautuneisen puheen lisäämiseen.

MI kehitettiin 1980-luvulla William R. Millerin ja Stephen Rollnickin toimesta päihdehoidon tarpeisiin. Sen jälkeen sitä on laajennettu terveyden edistämiseen, mielenterveyteen sekä elämäntapojen muutoksiin yleisemmin. Keskeisiä periaatteita ovat yhteistyö, innostus sekä asiakkaan autonomiaa kunnioittava lähestymistapa eli MI-henki.

Keskeiset käytännöt ja tekniikat ovat avointen kysymysten esittäminen, myönteisten vahvistusten käyttäminen, peilaaminen ja yhteenvetojen laatiminen (OARS). Tavoitteena on saada aikaan muutospuhetta eli asiakkaan osallista halua muuttaa, sekä kehittää ristiriitaa nykyisen käytöksen ja asiakkaan arvojen välillä ilman vastakkainasettelua. Tyypillisiä keinoja ovat Elicit-Provide-Elicit -malli, skaalaukset (esim. 1–10) sekä muiden muutosesteiden käsittely.

Sovellukset ja näyttö: Motivaatiohaastattelut käytetään laajalti päihdetyössä sekä tupakoinnin lopetuksessa, ruokavalion ja liikunnan muutoksissa, lääkityksen noudattamisen edistämisessä sekä kroonisten sairauksien hallinnassa. Tutkimukset viittaavat kohtuullisiin vaikutuksiin erityisesti, kun hoitohenkilökunta noudattaa MI-henkeä ja koulutuksensa laatu on korkea. Haasteita ovat koulutuksen kustannukset sekä kulttuuriset tekijät ja MI:n soveltaminen tilanteisiin, joissa suora neuvonta on tarpeen.