moodikäsitteiden

Moodikäsitteet ovat kieliopin kategorioita, joiden tehtävänä on ilmaista puhujan asenne väitteeseen. Niillä kuvataan, miten väite suhtautuu totuuden todennäköisyyteen, velvollisuuteen, mahdollisuuteen tai toivomukseen. Moodit voivat ilmetä morfologisina affiksina, erillisinä partikkeleina tai sanan järjestyksen muutoksina, ja ne voivat vaihdella kielestä toiseen. Ne ovat usein yhteydessä modaalisuuteen sekä aikamuotoihin ja aspektiin.

Yleisimmät moodit ovat indikatiivinen, konjunktiivinen (subjunktiivinen), imperatiivinen sekä potentiaalinen. Indikatiivinen moodi ilmaisee yleensä tosiasiallisesti tapahtuvaa väitettä, konjunktiivinen ilmaisee epävarmuutta, ehtoa tai hypoteesia, imperatiivinen kehotusta tai kä Sky, ja potentiaalinen osoittaa mahdollisuutta tai todennäköisyyttä. Joissain kielissä on lisäksi evidential- tai episteminen moodi, joka osoittaa, millä tavalla väite on tullut tietoon (suora havainto, kertomus, kuulopuhe).

Kielitieteessä moodit voivat syntyä sekä morfologisesti että syntaktisesti, ja niiden olemassaolo sekä laajuus vaihtelevat kielestä toiseen. Moodit liittyvät usein modaalisuuteen ja ne voivat esiintyä yhdessä ajan ja aspektin kanssa. Tutkimuksessa moodin käsite auttaa ymmärtämään, miten kielet ilmaisevat halua, velvoitteita, todennäköisyyksiä ja varmuutta. Moodikäsitteet ovat olennaisia kieliopin ja kielityypologian tutkimuksessa.