monoteistiset

Monoteistiset viittaa uskontojen ryhmään, joissa uskotaan yhteen jumalaan, jota palvotaan ja jonka olemassaolo katsotaan ainoaksi oikeaksi jumalaksi. Monoteismia voidaan tarkastella teologisesti, eettisesti ja liturgisesti. Se eroaa polyteismista, jossa palvotaan useita jumalia, sekä henoteismista ja monolatrialismista, joissa tietyllä yhteisöllä on erityinen jumalan palvonta, mutta muiden jumalien olemassaoloa ei kiistetä.

Etymologia: termi tulee kreikan sanoista monos 'yksi' ja theos 'jumala'. Suomenkielinen vastine on monoteistinen; sana on yleistynyt 1800–1900-luvuilla tieteellisessä ja yleisessä kielenkäytössä.

Keskeiset perinteet: Yleisesti monoteistisia uskontoperinteitä ovat juutalaisuus, kristinusko ja islam, jotka korostavat Jumalan ykseyttä. Muita usein luokiteltuja muotoja ovat Sikhismi (yksijumalallinen oppi), sekä joidenkin tutkijoiden mukaan Zoroastrianismi (Ahura Mazda) – vaikka järjestelmä sisältää myös monia muita entiteettejä. Hindulaisuutta ei yleensä luokitella yksiselitteisesti monoteistiseksi, vaan siinä esiintyy sekä monijumalaisuuden että yksijumalaisen suuntauksen piirteitä.

Historia: Monoteismi kehittyi muinaisessa Lähi-idässä ja sen lähialueilla; esimerkkejä ovat Atenismi muinaisessa Egyptissä, Jahvista palvonta juutalaisuudessa sekä kristillinen ja islamilainen teologia, jotka vakiinnuttivat Jumalan ykseyden keskeisen opinkappaleen. Filosofisessa ja teologisessa keskustelussa monoteismi yhdistetään usein moraalisiin ja luontoon liittyviin käsityksiin Jumalasta.

Nykypäivä: Termiä käytetään kuvaamaan uskontoa tai suuntausta, jossa vallitsee usko yhteen Jumalaan; monoteistisia traditioita tutkitaan ja verrataan sekä teologian että kulttuurivaikutusten näkökulmasta.