monolatrialismista

Monolatrialismi (monolatria) on uskonnollinen asenne ja käytäntö, jossa palvotaan yhtä jumalaa pääjumalana polyteistisessä ympäristössä, samalla tunnustaen muiden jumalten olemassaolon. Termiä käytetään erityisesti historiallisessa ja arkeologisessa tutkimuksessa kuvaamaan uskontojen kehityksen vaihetta; monolatria eroaa sekä monoteismista että henoteismista.

Monoteismi väittää, että on olemassa vain yksi jumala, kun taas monolatrialismissa toinen jumala voi olla olemassa, mutta palvonta keskitetään yhdelle jumalalle. Henoteismissa korostat yhtä jumalaa yleisenä jumalana, mutta muiden jumalten olemassaoloa ja palvontaa ei kiistetä; monolatrialismi puolestaan pitää tärkeänä, että vain yksi jumala saa palvonnan käytännössä, vaikka muut jumalat voisivat olla olemassa.

Historiallisesti monolatrialismi liitetään usein muinaisen Lähi-idän uskontoihin ja tilanteisiin, joissa yhteisön palvonta on keskittynyt yhteen jumalaan samalla tunnustaen muiden jumalten olemassaolon. Esimerkiksi joidenkin tutkijoiden mukaan Yahwen aseman korostaminen Israelin ja Kanaanin alueilla voidaan nähdä monolatriaa kuvaavana ilmiönä. Tämä tulkinta on osa suurempaa keskustelua uskonnollisen kehityksen vaiheista; konteksti vaikuttaa tulkintaan.

Nykyisin monolatria on pääasiassa akateeminen käsite, jota käytetään kuvaamaan uskontoja ja niiden dynamiikkaa menneisyydessä. Se ei esiinny nykyaikaisissa suurissa uskonnoissa itsenäisenä virallisena liikkeenä, vaan auttaa ymmärtämään monoteismin ja polyteismin risteyskohdissa vaikuttaneita asenteita.