Henoteismissa

Henoteismi on uskonnollinen asenne, jossa on tunnettujen jumalten joukko, mutta palvonta kohdistuu ensisijaisesti yhteen jumalaan. Henoteismissa toinen jumaluus on olemassa ja tunnustettu, mutta yksittäisen jumalan palvonta nousee etusijalle ja määrittää usein käytännön uskonnollista elämää. Tämä asenne eroaa sekä monoteismista, jossa uskotaan ainoaan jumalaan, että polyteismista, jossa useita jumalia palvotaan tasavertaisesti.

Termi on akateemisessa käytössä vakiinnuttunut 1800-luvulla, ja sitä käytetään kuvaamaan niitä historiallisia asenteita, joissa monien jumalten olemassaolo hyväksytään, mutta jotakin jumalaa kunnioitetaan erityisesti. Henoteismi ei välttämättä määrittele ohjelmallista uskonnollista oppia, vaan se kuvaa käytäntöjä ja asenteita, joissa yhden jumalan asema nähdään ylivoimaisena tai yhtenäisenä johtajana muiden jumalsuuden ilmentymien ohella.

Historian ja tutkimuksen valossa henoteismia on käytetty kuvaamaan joitakin muinai­sia israelilaisia uskonnollisia asenteita sekä joidenkin hindulais-suuntausten kehitystä, joissa tietyn jumalan palvonta on noussut muiden jumalien ohella keskeiseksi. Näissä yhteyksissä korostuu se, että jumalallisuus ei katoa, vaan palvonnan painopiste siirtyy yhdelle jumalalle.

Käytännön ja terminologian osalta henoteismi eroaa monoteismista sekä monista muista käsitteistä, kuten monolatriasta. Monet tutkijat pitävät henoteismia parempana kuvauksena tietyistä historiallisista vaiheista kuin kiinteänä doctrine-oppina, ja termiä käytetään ensisijaisesti analyyttisena työkaluna uskonnollisen kehityksen ymmärtämisessä.