jumalallisuus

Jumalallisuus on suomenkielinen käsite, joka kuvaa jumaluuden ominaisuutta tai tilaa: sitä, mitä tarkoitetaan olevan jumalallinen tai miltä jumaluus tuntuu. Sanaa käytetään sekä teologiassa että filosofisessa pohdinnassa sekä uskonnontutkimuksessa, kun käsitellään Jumalan olemusta ja jumaluuden luonnetta sekä sitä, miten jumalalliset piirteet ilmenevät.

Se muodostuu sanoista jumala + -llisuus, ja se on abstrakti ominaisuussanan johdos. Etymologisesti jumalallisuus viittaa siihen, että jokin ilmentää jumaluuden piirteitä tai vastaa jumalaisen luonteen vaatimuksia. Käyttökontekstista riippuen sillä voi viitata sekä olennon tai ilmiön jumalallisuuteen että laajempaan käsitteelliseen ideaan jumaluudesta.

Jumalallisuudella on useita ulottuvuuksia. Ontologisesti sitä voidaan käyttää kuvaamaan Jumalan tai jumalten olemusta ja heidän luonnettaan. Toisaalta puhutaan myös jumalallisuudesta nimensä kaltaisena piirteenä tai ominaisuutena, joka voidaan kohdata ihmisessä, esineessä tai yhteisössä ja joka koetaan jumalaista muistuttavana. Termiä käytetään usein erottamaan jumaluuden olemusta (jumaluuden luonne) jumaluudesta itsessään sekä jumalallistumisesta, prosessista jossa jokin tulee jumalallistuneeksi.

Suomenkielisessä kirjallisuudessa jumalallisuus esiintyy pääasiassa teologisissa ja filosofisissa yhteyksissä. Siinä erottuvat erikseen jumaluus ( jumaluuden olemus ), jumalallisuus (jumaluuden ominaisuus tai ilmentymä) sekä jumalallistuminen (prosessina, jolla ihmisestä tai esineestä tulee jumalallinen).