juutalaisuudessa

Juutalaisuus on monoteistinen uskonto ja kulttuuriperintö, jonka ytimessä on usko yhteen Jumalaan sekä liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä. Se nähdään sekä uskonnollisena suuntauksena että etnisenä ja kulttuurisena yhteisönä, ja sen perinteet ulottuvat muinaisiin Lähi-idän aikoihin.

Keskeiset tekstit ovat Tanakh, jonka sisäistä Tooraa pidetään Jumalan ilmoituksena liitoista; suullinen laki täydentää tekstin Talmudilla. Juutalainen elämä nojaa halakhaan, käytäntöön, joka ohjaa sekä rituaaleja että arkea.

Rituaaleihin ja juhliin kuuluvat Shabbat sekä kashrut (kasheruus), brit milah sekä bar- tai bat mitzvah. Tärkeisiin juhliin kuuluvat Pesach, Rosh Hashana, Yom Kippur, Sukkot ja Hanukka.

Juutalaisuuden suuntaukset voivat olla ortodoksisia, konservatiivisia (masorti), reformi- tai rekonstruktivistisiä; niissä eroaa tulkinnoissa traditioista, liturgiassa ja yhteisön käytännöissä.

Historia ja maantiede: Juutalaisuus syntyi muinaisessa Lähi-idässä ja kehittyi rabbanismin kautta toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen. Diaspora loi monimuotoisia juutalaisuuden muotoja; modernin ajan suurin muutos on valtion Israelin perustaminen vuonna 1948 sekä laajat diaspora-yhteisöt.

Kielitiede ja väestö: suurimmat ryhmät ovat Ashkenazi, Sephardi ja Mizrahi. Hepreaa on sekä liturgian että modernin kommunikoinnin kieli; jiddis on historiallinen kulttuurinen kieli. Juutalaisuus näkyy monimuotoisena sekä uskonnollisena että kulttuurisena ilmentymänä.