liturgiassa

Liturgiassa viitataan kristillisessä perinteessä yleiseen, yhteiseen jumalanpalvelukseen ja käytäntöihin, joiden tarkoituksena on palvella Jumalaa, kuulla Skripturiä ja toteuttaa pyhät toimitukset. Etymologisesti liturgia (kreikankielestä leitourgia) tarkoittaa "kansan työksi" tai "julkiseksi palvelukseksi" ja on levinnyt monien kirkko­kirjojen käyttämään termistöön.

Liturgian keskeinen tarkoitus on ylistää ja kunnioittaa Jumalaa sekä välittää pyhät salaisuudet seurakunnalle. Tyypillisiin liturgisiin toimintoihin kuuluvat valmistautuminen toimitukseen, rukoukset ja kiitosrukoukset, lukukappaleet ja saarna, yhteinen ehtoollinen sekä siunaukset. Sedimenttisin piirteena on yhteisöllisyyden kokeminen: uskontunnustus, siunaaminen ja antaminen kuuluvat usein olennaisena osana toimitusta. Ehtoollinen ja muut sakramentit ovat usein keskeisiä elementtejä erityisesti tietyissä kristillisissä traditioissa.

Liturgiassa korostuvat rakenne ja ajallinen rytmitys. Liturginen vuosi jakaa ajan juhlaviin ja pyhiin jaksoihin, kuten adventtiin, jouluaikaan, paastokauteen ja pääsiäisaikaan sekä helluntaiaikaan. Tämä rytmi ilmenee rituaaleissa, teksteissä, veisuissa ja väreissä, jotka vaihtelevat perinteen mukaan.

Eri liturgiset traditiot vaihtelevat rakenteeltaan ja kieliltään. Katolisessa, ortodoksisessa ja protestanttisessa perinteessä liturgian muoto, käytetyt tekstit ja rituaalit voivat poiketa toisistaan. Toisaalta rinnan on yhteisiä piirteitä, kuten yhteisöllinen rukous, kirkkotilojen symboliikka ja liturgian esteettisyys.

Suomessa liturgia nähdään sekä evankelis-luterilaisen kirkon että ortodoksisen kirkon kontekstissa: molemmissa käytetään omia liturgisia kirjoja ja käytäntöjä, joissa korostuu seurakunnan osallistuminen, laulut ja kauniit rituaalit osana elävää uskon­elämää. Liturgiassa ilmaistaan kirkon opetukset, traditiot ja kollektiivinen usko.