sakramentit

Sakramentit ovat kristillisessä perinteessä pyhiä toimituksia, joiden uskottiin välittävän Jumalan armon uskovalle. Termi sakramentti tulee latinankielisestä sacramentum-sanasta sekä kreikkalaisesta mysterion-käsitteestä; eri kirkkokunnissa painotukset ja määritys vaihtelevat.

Sakramenttien määrä ja luonne määräytyvät kirkon tradition mukaan. Katolisen kirkon ja monien ortodoksisten kirkkojen mukaan sakramentteja on seitsemän: kaste, konfirmaatio (vahvistaminen), ehtoollinen, parannuksen (ripin) sakramentti, voitelu sairaille, pappeus ja avioliitto. Lutherilainen ja monet muut protestanttiset kirkkokunnat korostavat yleensä kahta sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, joita pidetään Kristuksen toimeenpanamina armonlupauksina; joissakin perinteissä sakramentti-termi voi kuitenkin viitata myös muihin toimituksiin.

Sakramenttien teologia keskittyy armon välittämiseen: katolisessa ja ortodoksisessa opetuksessa toimituksilla on keskeinen armoa välittävä vaikutus, usein katsottuna ex opere operato -periaatteella, eli armon vaikutus riippuu toimituksen oikeaoppisesta suorittamisesta. Luterilaisuudessa armo nähdään uskon kautta vastaanotettuna, mutta sakramentit säilyttävät tärkeän tehtävän Jumalan lupauksien vahvistajina.

Käytännön merkitys vaihtelee kirkoittain, mutta sakramentit muodostavat yhteisenä käsitteellisen ja liturgisen ytimen. Suomessa sakramentteja viettävät pääasiassa katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko, joilla on erilaiset korostukset ja tavat niiden viettämiseen.