monodentaatteja

Monodentaatteja ovat ligandeja koordinaatiokemian keskeinen ryhmä, jotka sitoutuvat keskusmetalliin vain yhdellä donoriytimen kautta eli ne lahjoittavat yhden elektroniparin metallille. Tämän vuoksi jokainen ligandi muodostaa vain yhden koordinaatiosidoksen, eikä se voi sitoa useampaa metalliatomin paikkaa yhtä aikaa. Monodentaatteja vastaan voi olla useita, ja niiden yhteisvaikutus määrittää kompleksin geometrian sekä osittain sen stabiilisuuden ja reaktiivisuuden.

Denticityn käsite erottelee monodentaatteja polydentaatteista. Polydentaatteja ligandit käyttävät kahta tai useampaa donoriydintä samaan aikaan, mikä mahdollistaa kelatoitumisen ja yleensä lisää kompleksin stabiilisuutta. Monodentaatteja ja polydentaatteja voidaan yhdistää erilaisten koordinaatiorakenteiden saavuttamiseksi, ja denticity vaikuttaa myös koordinaatiofuusioihin sekä elektronisiin ominaisuuksiin.

Esimerkkejä monodentaatteisista ligandeista ovat vesi (H2O), ammoniakki (NH3), halogeenidi-ioneja kuten klori (Cl−), syanidi (CN−), hiilimonoksidi (CO) sekä pyridiini ja useat muut neutralit tai ioniset ligandidit. Näillä ligandeilla on tavallisesti yksi aktiivinen sitoutumiskohta, ja ne voivat muodostaa monia erilaisia komplekseja tavanomaisilla tai usein suurilla koordinaatio-nimellisarvoilla (esimerkiksi 4–6 koordinaatiokohdan ympärillä).

Monodentaatteja käytetään laajasti koordinaatiokemian sekä katalyysien ja materiaalien tutkimuksessa, kun halutaan kontrolloida kompleksin rakennetta, reagointikykyä ja sieto-ominaisuuksia.