monimuotoisuusindekseillä
Monimuotoisuusindekseillä tarkoitetaan ekologian tilastollisia mittareita, joilla mitataan ja vertaillaan yhteisöjen monimuotoisuutta. Indeksit yhdistävät lajikirjon monimuotoisuuden sekä lajien runsauden ja jakauman. Yleisimmät mittarit ovat lajimäärä (species richness, S), Shannonin monimuotoisuusindeksi H' ja Simpsonin monimuotoisuusindeksi D. Lajimäärä kuvaa havaittua lajien lukumäärää, mutta ei ota huomioon lajien runsautta. Shannonin indeksi ottaa huomioon sekä lajien määrän että niiden suhteelliset osuudet; suurempi arvo viittaa monimuotoisuuteen ja tasaisempaan jakaumaan. Simpsonin indeksi mittaa todennäköisyyden, että kaksi satunnaisesti valittua yksilöä ovat samaa lajia; useissa muodoissa esitetään monimuotoisuutta, esimerkiksi 1-D. Pielou'n tasaisuus J' kuvaa lajien tasaisuutta, ja Hillin luvut mahdollistavat erilaiset painotukset harvinaisuuden ja runsauden välillä.
Indeksejä käytetään sekä läsnäolotiedon että abundanssitiedon kanssa. Ne ovat kuitenkin herkkiä näytteenottomenetelmille, alueelliselle kattavuudelle ja havainnointivaiheelle.
Käyttökohteita ovat biodiversiteetin seuranta, suojelualueiden suunnittelu, ympäristövaikutusten arviointi sekä politiikkatiedon tuotanto. Monipuolisen lopputuloksen varmistamiseksi suositellaan useamman