monimerkitys

Monimerkitys, suomenkielinen vastine polysemylle, on kielitieteellinen ilmiö, jossa yhdellä sanalla on kaksi tai useampia toisiinsa liittyviä merkityksiä. Merkitykset muodostavat sanan semanttisen verkoston, ja ne voivat syntyä kielen käytöstä käsin laajentumalla, metaforan tai metonyymin kautta. Monimerkitys eroaa homonymiasta siinä, että polyseemisillä merkityksillä on yhteisiä juuria tai ne liittyvät toisiinsa, kun taas homonyymit ovat usein erillisiä ja alkuperältään riippumattomia.

Monimerkitys syntyy useilla mekanismeilla, kuten yleisen sanan merkityksen laajentumisella, metaforan ja metonymian käytöllä sekä erilaisten merkitystasojen yhteiskäytöllä. Merkitysten erottaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi kontekstin avulla sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä; konteksti määrää, mikä merkitys on käytössä.

Esimerkkejä: englannin sana book voi tarkoittaa sekä kirjaa että varausta (to book a table), sana mouse sekä hiirtä että tietokoneen ohjainta, ja sana foot sekä jalkaterää että pituusmittaa. Näissä esimerkeissä samaa muotoa kantavat merkitykset ovat riippumattomia toistensa syntyperän suhteen, mutta niillä on yhteys kielen semanttiseen kehitykseen.

Kielitieteessä monimerkitys on keskeinen käsite sanaston semanttisessa jäsentämisessä ja sanastonhallinnassa. Sanakirjat listavat erilliset senset ja niiden väliset suhteet, ja monimerkityksen tutkimus auttaa ymmärtämään, miten ihmiset omaksuvat, tuottavat ja ymmärtävät kieltä sekä kuinka automaattiset järjestelmät käsittelevät merkityksiä.