monikkotilanteissa

Monikkotilanteissa on termi, jota käytetään finländs grammarissa kuvaamaan, miten monikkoa ilmaistaan eri kieliopillisissa yhteyksissä. Ideana on, että monikkomuotoja syntyy sekä substantiiville että siihen liittyville adjektiiveille, pronomineille ja numeraleille riippuen siitä, mikä tapaus, lauseen asema tai merkitys on kyseessä. Suomen kieli käyttää useita tapauksia (noin 15), ja monikossa niille kaikille on omat pääte- tai stemmuutoksensa. Monikon muodostuminen riippuu sanan vartalosta, vokaaliharmoniasta ja konsonanttigraadista, ja adjektiivit sekä muut määritteet taipuvat mukaan.

Tärkein käytäntö on, että monikko merkitään loppupäätteillä, jotka muuttuvat tapauksittain. Esimerkiksi sanan kissa monikossa taipuu seuraavasti: nominatiivinen monikko kissat, genetiivimonikko kissojen, partitiivimonikko kissoja. Sijamuodot vaikuttavat myös adessiivissa, allatiivissa ja illatiivissa sekäessi-, elatiivissa ja muihin tapauksin. Yleisiä esimerkkejä: kissat ovat pihoissa (inessiivinen monikko), kissojen ruokaa on pöydällä (genetiivinen monikko), kissat menevät taloihin (illatiivinen monikko). Kielessä adjektiivit ja muut määritteet (esimerkiksi määräilmaukset ja numeralit) sekä pronominit taipuvat yhteen näiden monikkotapojen kanssa.

Käytännössä monikkotilanteissa korostuu yhteenkuuluvuuden ja viittauksen oikea kohdistaminen: yksikkö- ja monikkomuodot eroavat selvästi, ja oikea muoto varmistaa sekä lauserakenteen selkeyden että ymmärrettävyyden. Lisäksi monikkomuodon hallinta helpottaa määreiden, adjektiivien ja verbeihin liittyvän sijamuotoisen taivutuksen yhteistoimintaa.