mittausyksiköiden

Mittausyksiköiden tarkoituksena on antaa mittaustuloksille yhteinen, vertailukelpoinen ja globaali viite. Suurin osa maailman mittauksista perustuu SI-järjestelmään (International System of Units). SI määrittelee seitsemän perusyksikköä: metri (pituus), kilogramma ( massa), sekunti (aika), amperi (sähkövirta), kelvin (lämpötila), mol (aineen määrä) sekä kandela (valovoima). Näitä perusyksiköitä voidaan yhdistellä derivaatioyksiköiksi, kuten newton (voima), joule (energia) tai pascal (paine). Yksiköitä voidaan muuntaa toisiinsa käyttämällä SI-etuliitteitä, kuten kilo-, milli-, mikro- ja nano-, mikä helpottaa suurten ja pienten arvojen ilmaisua.

Historia ja standardointi: mittayksiköiden standardointi kehittyi 1700– ja 1800-luvuilla, ja nykyinen SI-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1960. Vuonna 2019 tehtiin merkittävä uudistus: kaikki perusyksiköt määriteltiin fundamentaalisten luonnonvakioiden avulla. Metri määritellään valonnopeuden perusteella, sekunti cesium-133-atomin säteilytaajuuden perusteella, kilogramma Planckin vakion avulla, amperi elektronien sähkövarauden kautta, kelvin Boltzmannin vakiosta, mol Avogardon luvusta ja kandela valovoiman perusteesta.

Käytännön merkitys: mittausyksiköiden standardointi varmistaa mittaustulosten vertailukelvyyden ja kalibroinnin jäljitettävyyden sekä tutkimuksessa että teollisuudessa. Kansalliset metrologian laitokset ylläpitävät viitearvoja, suorittavat kalibrointeja ja tukevat mittausten laatua sekä turvallisuutta.

Joidenkin ei-SI-yksiköiden käyttö esiintyy edelleen käytännössä, mutta SI toimii yleismäärityksenä, johon muut yksiköt usein suhteutetaan.