mittausyksikköjä

Mittausyksiköt ovat standardoituja arvoja, joita käytetään mittausten ilmaisemiseen. Ne mahdollistavat mittaustulosten vertailun ja toistettavuuden sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Yleisesti käytössä on Kansainvälinen mittayksikköjärjestelmä (SI), joka rakentuu sekä perusyksiköistä että johdannaisyksiköistä.

SI:n seitsemän perusyksikköä kuvaa seuraavat suureet: metri (m) pituudelle, kilogramma (kg) massalle, sekunti (s) ajalle, ampeeri (A) sähkövirralle, kelvin (K) lämpötilalle, mooli (mol) aineen määrälle sekä kandela (cd) valonlähteelle. Näistä rakennetaan muut mittayksiköt sekä esimerkiksi newton (N), joule (J) ja watt (W). SI käyttää lisäksi etuliitteitä, joilla suuria ja pieniä arvoja voi ilmaista kätevästi (esimerkiksi kilo-, mega-, nano-).

Mittausyksiköiden käytännön hallinta kuuluu metrologiaan, jonka tehtävänä on varmistaa mittausten tarkkuus ja jäljitettävyys. Tulokset liitetään kansainvälisiin standardeihin kalibroinnin ja jäljitettävyyden kautta, ja mittauslaitteet on säännöllisesti tarkistettava.

Historiallisesti SI:n määritelmiä on tarkennettu kohti pysyviä fysikaalisia vakioita. Metri määritellään nykyään valonnopeuden kautta, ja muut perusyksiköt on määritelty luotettavien vakioiden avulla (kuten Planckin vakio, alkeisvaraus ja Boltzmannin vakio). Kandela ja sekunti pysyivät aiempien määritelmien puitteissa; SI:n tarkoituksena on säilyttää yhteensopivuus ja kansainvälinen yhdenmukaisuus mittauksissa.