mittaustyyppejä

Mittaustyyppejä tarkoittaa tapoja luokitella ja ymmärtää mitattavia suureita sekä sitä, miten mittaustuloksia ilmaistaan ja analysoidaan. Kielessä ja tieteessä mittaustyypit ohjaavat sekä mittausmenetelmiä että tulosten käsittelyä, erityisesti kun siirrytään yhden mittaustavan toiseen.

Perusmittaustyyppejä ovat SI‑järjestelmän perussuureet, kuten pituus (metri), massa (kilogramma), aika (sekunti), sähkövirta (ampeeri), termodynaaminen lämpötilan (kelvin), ainemäärä (mooli) sekä valovoima (kandela). Näiden lisäksi on lukuisia derived‑ ja sovellettavia suureita, kuten nopeus (metriä sekunnissa), kiihtyvyys, voimamassa sekä energia (joule). Mittaustyypit ovat siis sekä konkreettisia suureita että niiden mittaamiseen käytettyjä mittayksiköitä ja -menetelmiä.

Mittausasteikot eli mittauslajit ja niiden tilastolliset ominaisuudet ovat keskeisiä mittausperusteita. Yleisiä asteikkoja ovat nominal, ordinal, interval ja ratio. Nominaaliasteikolla erotellaan luokat ilman järjestystä (esimerkiksi väri). Ordinaaliasteikolla luokat voidaan järjestää, mutta etäisyyksiä luokkien välillä ei pidä olettaa yhtä suurina. Interval-asteikolla etäisyydet ovat tasaiset, mutta nollapiste ei ole todellinen nollapiste (esimerkiksi Celsius-asteet). Ratio-asteikolla on todellinen nollapiste, ja mittaustulokset voivat muodostaa suhdelukuja (esimerkiksi pituus ja massa).

Mitat voidaan luokitella myös suoruuteen ja epävarmuuteen liittyen; suorat mittaukset antavat suureen tuloksen suoraan, kun taas epäsuorat (johdetut) mittaukset perustuvat laskutoimituksiin tai lainalaisuuksiin. Lisäksi mittaukset voivat olla kvalitatiivisia (luokat, kuten värit) tai kvantitatiivisia (lukuarvot), sekä jatkuvia että diskreettejä.

Mittaustyyppejä käytetään laajasti mittaustekniikassa, analytiikassa ja laadunvarmistuksessa, ja ne määrittävät sekä instrumentoinnin että tilastollisen käsittelyn käytännöt.