mittaustasot

Mittaustasot, tai mittaustasojen luokittelu, ovat tilastotieteen peruskäsitteitä, joiden avulla voidaan kuvata, miten muuttujien arvoja voidaan tulkita ja mitä matemaattisia operaatioita niille on mielekästä suorittaa. Yleisimmät mittaustasot ovat nimelliset, ordinal, intervallitaso ja suhde-asteikko.

Nimelliset tasot muodostuvat kategoriaaleista arvoista, joilla ei ole luonnollista järjestystä tai mittaetäisyyksiä. Esimerkkejä ovat väri, sukupuoli tai tuotetyyppi. Näille arvoille voidaan laskea frekvenssejä tai moodia, mutta keskiarvon tai mediaanin laskeminen ei ole mielekästä.

Ordinal- tai järjestysasteikko mahdollistaa arvojen asettamisen paremmuusjärjestykseen, mutta etäisyyksiä arvojen välillä ei voi mitata luotettavasti. Esimerkkejä ovat arvosanajärjestelmä taikin suoritustason luokitukset (huono, keskiv ratkaiseva, hyvä). Voidaan määrittää mediaani ja moodi, mutta keskiarvoon liittyvät tulkinnat ovat rajoitettuja.

Intervalli- eli välimatka-asteikko tarjoaa sekä järjestyksen että yhdenmukaiset etäisyydet arvojen välillä, mutta ei sisällä absoluuttista nollaa. Esimerkki on Celcius-asteikko. Siirrot ja erotukset ovat mielekkäitä, kuten tilastolliset erotusten vertaaminen, mutta suhdelukua ei voi tulkita suoraviivaisesti.

Suhde-asteikko on täydellisin: sekä järjestys, tasaiset etäisyydet että absoluuttinen nollapiste. Esimerkkejä ovat pituus, massa ja aika. Näiltä arvoilta voidaan tehdä sekä erotus- että suhdelaskuja, kuten kaksinkertainen tai puolet.

Valinta mittaustason mukaan ohjaa tilastollisia menetelmiä ja tulkintaa: nimellisarvot sopivat pääasiassa kuvailevaan tilastoon, välineillä määrätään jakaumia, kun taas intervalli- ja suhde-asteikot mahdollistavat laajimmat matemaattiset toimenpiteet.