mittauskielessä

Mittauskielessä tarkoitetaan standardoitua sanastoa, symboliikkaa ja raportointikäytäntöjä, joita käytetään mittaustulosten kuvaamiseen, tallentamiseen ja vaihtamiseen. Siihen kuuluu kansainvälisten ja kansallisten standardien ohjaama vakiintunut terminologia sekä mittaustapaa kuvaavat konventiot. Keskeinen elementti on mittayksikköjärjestelmä SI ja siihen liittyvät prefiksit sekä symbolit. Olennaista on mittauksen epävarmuuden ja jäljitettävyyden ilmaiseminen, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia eri instrumenttien, laboratorioiden ja maiden välillä.

Käytännössä mittauskielen piiriin kuuluu, mitkä suureet mitataan (pituus, massa, aika, lämpötila jne.), miten tulokset esitetään (arvo, yksikkö, epävarmuus, menetelmä ja olosuhteet) sekä miten yksiköt kirjoitetaan (symbolit, oikea kirjoitusasu). Siihen sisältyy myös kalibrointitiedot, mittausolosuhteet ja instrumentin ominaisuudet, jotka vaikuttavat tuloksiin. Raportoinnissa pyritään välttämään epäselvyyksiä käyttämällä standardoitua muotoa, esimerkiksi 2,50 m ja epävarmuus ±0,02 m tai laajennetun epävarmuuden ilmoittaminen kontekstin mukaan.

Standardointi perustuu kansainvälisiin ja kansallisiin toimielimiin, kuten SI-järjestelmään sekä ISO/IEC-standardeihin ja kansallisiin standardointiorganisaatioihin. Käytännössä mittauskieli ohjaa teknistä dokumentaatiota, laboratorioraportteja, laatujärjestelmiä, hankintaehtoja ja rajatylittävässä viestinnässä varmistaa luotettavuuden ja yhteentoimivuuden tieteessä, tekniikassa, teollisuudessa ja kaupankäynnissä.