minitietokoneista

Minitietokoneet olivat keskiluokan tietokoneita, jotka sijoittuivat isompien mainframe-tason koneiden ja pienempien mikro-ohjelmien väliin. Niitä suunniteltiin useiden käyttäjien yhtäaikaiseen käyttöön ja niiden avulla organisaatiot pystyivät hoitamaan liiketoimintaprosesseja, tutkimusta tai opetusta pienemmässä tilassa ja pienemmillä kustannuksilla kuin suurilla mainframe-järjestelmillä. Niille tyypillistä oli modulaarisuus, laajennettavuus sekä usean käyttäjän yhtäaikainen käyttö.

Historiallisesti minitietokoneet tulivat markkinoille 1960-luvulla ja ne nousivat suosioon 1970- ja 1980-luvuilla valmistajien kuten Digital Equipment Corporationin PDP- ja VAX-sarjojen, Data Generalin Novan ja Eclipse-sarjan sekä Hewlett-Packardin HP 3000 -järjestelmän myötä. Varhaisista malleista muistettavia ovat PDP-8 ja PDP-11 sekä Nova, joita käytettiin monipuolisesti ohjelmointi- ja käyttöjärjestelmäkokonaisuuksien yhteydessä. Nämä koneet tarjosivat muun muassa monipuoliset liitännät, tallennusvaihtoehdot sekä omat käyttöjärjestelmänsä.

Operatiiviset järjestelmät vaihtelivat, mukaan lukien RT-11 PDP-11:lle sekä DEC:n VMS ja Unix-vaihtoehdot. Minitietokoneita käytettiin esimerkiksi liiketoiminnan tiedonhallintaan, ohjelmistokehitykseen ja opetukseen sekä tutkimuslaboratorioihin, joissa ne toimivat sekä palvelin- että työasemakäytössä.

80- ja 1990-luvuilla markkinat muuttuivat mikro- ja PC-pohjaisten sekä pienempien palvelinratkaisujen suosion kasvaessa, mikä johti minitietokoneiden kysynnän vähenemiseen. Vaikka niitä ei enää näy yleisessä käytössä samalla tavalla, niiden tekniset ratkaisut ja arkkitehtuurit vaikuttivat edelleen nykyaikaisiin palvelin- ja monikäyttäjäjärjestelmiin sekä verkkojen hallintaan.