minenpäätteellä

Minenpäätteellä tarkoittaa suomen kielessä verbistä johdettujen nimien muodostamista käyttämällä -minen-suffiksia. -minen on yksi Suomen tuotteliaimmista nominalisointisuffiksista, jolla ilmaistaan toiminta, prosessi tai tila. Näin muodostetut sanat ovat substantiiveja, jotka voivat toimia sekä kielen rakenteessa että merkityksessä erillisinä käsitteinä.

Miten -minen muodostetaan? Yleisin tapa on liittää -minen verbin kantaan siten, että lopusta -a/-ä yleensä poistetaan ja lopullinen osa liittyy -minen-massaan. Esimerkiksi kirjoittaa -> kirjoittaminen (the act of writing), lukea -> lukeminen (reading), opiskella -> opiskellaminen tai opiskelu, juosta -> juokseminen (running), oppia -> oppiminen (learning). Joillakin verbsijoituksilla yhdistelmä voi olla hieman erilainen tai vaihtoehtoinen nimittäjä (esimerkiksi lukemistakin käytetään joissain konteksteissa), mutta -minen on silti yleisesti tuotettu ja ymmärrettävä tapa muodostaa toiminnan nimeä.

Käyttö ja merkitys. -minen-nimet toimivat kuin muutkin suomalaiset substantiivit: ne voivat olla lauseen subjektina tai objektina, niitä voidaan taivuttaa sijamuodoissa (esimerkiksi lukemisen, lukemisesta, lukemiset) ja niihin voidaan määrätä omistus- tai määräisiä piirteitä. Suffixi ilmaisee enemmän tekoa tai prosessia kuin lopputuotetta, joten se usein painottaa toiminnan luonnetta ja kontekstissa tapahtuvaa ilmiötä.

Variaatiot ja yhteys muihin nominalisointitapoihin. -minen on tuotoksena eräs tärkeimmistä gerundoinnin / nominalisoinnin keinovalikoimasta suomessa. Joissakin verbityypeissä voidaan käyttää myös muita päätteen yhdistelmiä, kuten -minen vs -us/-ys tai -ma/-mä, riippuen sanan käytöstä ja sanastosta. Kokonaisuudessaan -minen muuttujineen on keskeinen osa suomen verbinnominaatiota ja kielikäyttöä.