militarisaatiosta

Militarisaatio tarkoittaa prosessia, jossa sotilaallinen toiminta ja ajattelutapa saavat yhä suuremman aseman yhteiskunnassa. Siihen kuuluu sekä valtion että talouden ja siviiliyhteiskunnan tasoilla tapahtuva kehitys: kasvavat puolustusmenot, laajentunut asevoimien rekrytointi, sekä siviilien ja turvallisuusjärjestelmien yhä tiiviimpi kytkös sotilaallisiin rakenteisiin.

Militarisaatio ilmenee useilla ulottuvuuksilla. Poliittinen ulottuvuus näkyy sotilaallisen vallan korostumisena, siviilivaltion valvonnan ja autonomian kaventumisena sekä turvallisuusajattelun leviäminen päätöksentekoon. Taloudellinen ulottuvuus näkyy sotilasmenoissa, puolustusteollisuuden kasvussa ja tutkimus- ja kehityspanostuksissa. Sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset ilmenevät arjen toimintojen normalisoinnissa sekä medioiden ja koulutuksen kuvastossa, joissa turvallisuusorientaatio korostuu. Kansainvälisesti militarisaatio ilmenee liittoutumien, sotilaallisen yhteistyön ja asevarustelun tiivistymisenä.

Syytekijöitä voivat olla uhat, konfliktit, historialliset perinteet, nationalistinen ideologia sekä geopoliittiset jännitteet. Globalisaatio ja teknologinen kehitys voivat lisätä militarisaatiota sekä muuttaa turvallisuus- ja kriisinhallintaresursseja. Siksi militarisaatio ei ole pelkästään sotilaallinen ilmiö, vaan kokonaisuus, jossa politiikka, talous ja kulttuuri ovat riippuvaisia toisistaan.

Vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Uhan torjuminen ja kriisinhallinta voivat parantaa turvallisuutta, mutta samaan aikaan ne voivat lisätä julkista velkaa, ohjata resursseja pois ihmisistä ja heikentää perusoikeuksien sekä yksityisyyden suojan tasoa. Pitkän aikavälin haasteena on löytää tasapaino sotilaallisen valmiuden ja demokraattisen valvonnan sekä vakauden välillä.