mikroverkkojen

Mikroverkot ovat paikallisesti koottuja sähköenergianlähteiden, energianvarastojen ja kuormituksen hallintajärjestelmiä, jotka voivat toimia sekä suurverkon yhteydessä että itsenäisesti. Tällainen itsenäinen tila tunnetaan joskus saarettumisena. Mikroverkot mahdollistavat sähköntuotannon ja jakelun pienemmässä mittakaavassa, esimerkiksi kampuksilla, teollisuusalueilla tai syrjäisillä alueilla.

Komponentteihin kuuluvat hajautetut energianlähteet, kuten aurinkosähkö, tuulivoima ja mahdolliset pienet vesivoimalat, sekä energiavarastot (akut ja muut teknologiat) sekä älykkäät ohjausjärjestelmät. Mikroverkkoihin liittyy myös yhteys suurverkkoon sekä suojauksien ja käytönhallinnan ratkaisut, joiden avulla verkkoa voidaan tarvittaessa eristää ja hallita sekä keskitetysti että hajautetusti.

Toimintamuotoja on kaksi: verkkoon kytketty ja saarettunut tila. Verkkoon kytkettynä mikroverkko tukee suurverkon tasapainoa, jännite- ja taajuushyörittelyä sekä uusiutuvan energian integrointia. Saarettuneessa tilassa se vastaa paikallisesta sähköntuotannostaan kriittisten kuormien turvaamiseksi ja toimitusvarmuuden lisäämiseksi.

Edut sisältävät parantuneen toimitusvarmuuden, paremman sähköisen luotettavuuden sekä mahdollisuudet vähentää suurverkon investointeja ja optimoida uusiutuvan energian käyttöä. Haasteita ovat korkeat alku- ja käyttökustannukset, edistyneen energiankäytön hallinnan tarve sekä suojauksien, turvallisuuden ja sääntelyn yhteensovittaminen. Lisäksi standardien ja yhteentoimivuuden kehitys sekä kyber- ja fyysinen turvallisuus ovat keskeisiä näkökulmia.

Käyttökohteita ovat kriittiset tilat kuten sairaalat, kampukset, tuotantolaitokset sekä syrjäiset alueet, joissa paikallinen energiaratkaisu lisää luotettavuutta ja energian omavaraisuutta. Tutkimus ja innovaatiot tähtäävät parempaan hallintaan, taloudelliseen kannattavuuteen ja skaalautuvuuteen.