mesoliittinen

Mesoliittinen viittaa Lähi-itään esihistorialliseen kauteen, joka seurasi paleoliittista kautta ja edelsi neoliittista kautta. Tämä ajanjakso, joka tunnetaan myös nimellä keski-kivikausi, ajoittuu karkeasti 10 000–8 000 vuotta eKr., vaikkakin tarkat päivämäärät vaihtelevat alueellisesti. Mesoliittisen kauden merkittävin piirre on sopeutuminen viimeisen jääkauden jälkeiseen lämpimämpään ja kosteampaan ilmastoon. Tämä ilmastonmuutos johti kasvillisuuden ja eläimistön muutoksiin, mikä puolestaan vaikutti ihmisten elinkeinoihin ja teknologioihin.

Mesoliittiset ihmiset olivat edelleen metsästäjä-keräilijöitä, mutta heidän elämäntapansa muuttui entistä joustavammaksi. He käyttivät pienempiä ja hienostuneempia kiviesineitä, kuten mikroliittejä, joita liitettiin vartisiin jousipyssyjen, keihäiden ja muiden työkalujen valmistukseen. Tämä kehitys mahdollisti tehokkaamman metsästyksen ja kalastuksen. Ihmiset elivät pienemmissä, liikkuvammissa ryhmissä ja perustivat tilapäisiä leirejä lähelle luonnonvaroja. He osasivat hyödyntää monipuolisemmin erilaisia ravinnonlähteitä, mukaan lukien pienriistaa, kalaa ja vesilintuja. Mesoliittiselta kaudelta on löydetty myös merkkejä varhaisesta asumisesta pysyvämmissä paikoissa, etenkin rannikoilla ja jokien varsilla, missä ruokaa oli saatavilla runsaasti. Tämä kausi oli siirtymävaihe, joka loi pohjaa neoliittisen kauden maanviljelyn ja pysyvän asutuksen kehitykselle.