elinkeinoihin

Elinkeino tarkoittaa yksilön tai yhteisön toimeentulon ja toiminnan päämuotoa. Se käsittää erillisillä aloilla harjoitettavat elinkeinot: maa- ja metsätalouden, teollisuuden, rakentamisen sekä palvelualojen työn, yrittäjyyden ja muun toiminnan, jolla ihmiset hankkivat tuloja. Elinkeinoihin viitataan myös laajemmin koko alueen taloudelliseen rakenteeseen eli elinkeinorakenteeseen.

Elinkeinoihin liittyy kasvua, rakennetta ja riippuvuutta markkinoista. Maaseudulla perinteiset elinkeinot ovat olleet maa- ja metsätalous sekä pienYRitystoiminta ja maaseudun palvelut; kaupungistuminen ja teknologian kehitys ovat lisänneet monipuolisia palvelu-, tieto- ja tuotekehityselinkeinoja. Elinkeinon rakenteen muutokset vaikuttavat työllisyyteen, tulotasoon ja alueellisen kehityksen painopisteisiin.

Käytännössä elinkeinot kuvataan tilastoissa elinkeinorakenteena ja elinkeinojen osuuksina työllisyydessä sekä bruttokansantuotteessa. Poliittisessa keskustelussa niihin liittyy kysymyksiä yrittäjyyden tuesta, koulutuksesta, alueellisesta kehittämisestä sekä velvoitteista ja mahdollisuuksista sopeutua globalisaation, digitalisaation ja ympäristökriisien asettamiin haasteisiin.

Nykytrendeissä teknologian, digitalisaation ja ilmastonmuutoksen vaikutukset muokkaavat elinkeinoja. Uudet työmuodot, kuten etätyö ja freelancer-työ sekä kiertotalouteen perustuvat ratkaisut, laajentavat mahdollisuuksia elinkeinoihin ja vaativat uusia taitoja sekä riskinhallintataitoja.