asumisesta

Asumisesta käytetty termi Suomessa viittaa siihen, missä ja miten ihmiset asuvat sekä niihin liittyviin olosuhteisiin ja järjestelyihin. Se kattaa sekä fyysisen asunnon että asumiseen liittyvät kustannukset sekä oikeudet ja velvollisuudet. Keskeisiä asumisen muotoja ovat omistusasuminen, vuokra-asuminen ja asumisoikeusasuminen. Omistusasuminen tarkoittaa kotitalouksien omistaman asunnon hallintaa, usein rahoitettuna lainalla. Vuokra-asuminen perustuu vuokrasopimukseen, ja vastuut sekä kustannukset jakautuvat vuokralaisen ja asuntoa ylläpitävän tahon kesken. Asumisoikeusasuminen antaa oikeuden asua tietyssä asunnossa pitkäaikaisesti maksettua vastiketta vastaan; sitä tarjotaan muun muassa valtion ja kiinteistöyhtiöiden kautta.

Asumisen turva- ja sääntelykehys Suomessa koostuu lainsäädännöstä, rakennus- ja turvallisuusmääräyksistä sekä sosiaali- ja talouspolitiikasta. Merkittäviä tukimuotoja ovat esimerkiksi asumistuki, joka auttaa pienituloisia, sekä energiatehokkuusvaatimukset, jotka vaikuttavat rakennusten suunnitteluun, korjausinvestointeihin ja käyttökuluihin. Asuminen on myös keskeinen osa ihmisten hyvinvointia: sen laatu ja vakaus vaikuttavat terveyteen, koulutukseen ja sosiaaliseen osallisuuteen.

Nykytilanteessa asumiseen vaikuttavat muun muassa asuntokustannusten kehitys, tarjonta ja alueellinen eriytyminen sekä kestävän kehityksen tavoitteet kuten energiatehokkuus ja ilmastonmuutoksen hillintä.